Sydänsairaudet

Kultaisillanoutajilla esiintyy jonkin verran erilaisia sydänsairauksia.

Sydänsairaudet ovat joko synnynnäisiä (congenital) tai hankittuja (acquired). Synnynnäisiä sydänvikoja tavataan lähteestä riippuen 0,5–0,85 %:lla koirista. Kaikista sydänvioista synnynnäisiä on vain alle 10 prosenttia, alle vuoden ikäisillä koirilla tavattavista sydänsairauksista kuitenkin suurin osa on synnynnäisiä. Sekä hankitut että synnynnäiset sydänviat voivat olla periytyviä. Valtaosa synnynnäisistä sydänvioista on periytyviä. Periytymismekanismi on monimutkainen, useiden perintötekijöiden yhteisvaikutuksen tuloksena todennäköisyys synnynnäisen sydänvian esiintulolle jälkeläisissä lisääntyy (Multigenetic treshold inheritance).

Edellä mainitusta syystä sekä näiden tautien harvinaisuudesta johtuen synnynnäisten sydänvikojen vastustaminen jalostuksellisin keinoin on vaikeaa. On järkevää karttaa sitä nimenomaista uros–narttu-yhdistelmää, joka on tuottanut synnynnäistä sydänvikaa sairastavan jälkeläisen. Jalostuksellisia johtopäätöksiä joudutaan harkitsemaan myös silloin, kun jossain sukulinjassa esiintyy useita tapauksia.

Aorttastenoosi

Kultaisillanoutajilla esiintyy aorttastenoosia (aortan ahtauma), joka on synnynnäinen sydänsairaus. Tämä yleensä ilmenee nuorilla koirilla. Sikiöaikana sydämen päävaltimoon (aortta) muodostuu kaventuma. Tämä kaventuma vaikeuttaa veren ulosvirtausta vasemmasta kammiosta suureen verenkiertoon. Kultaisillanoutajilla esiintyy tyypillisesti subvalvulaarista (subvalvular aortic stenosis, SAS) muotoa, jossa ahtauma muodostuu aortan läppien alapuoliselle alueelle. Sairaus todennetaan Doppler elektrokardiografialla eli sydämen ultraäänitutkimuksen avulla.

Aorttastenoosin oireita ovat auskultaation systolinen sivuääni, heikkous, rasituksen siedon aleneminen, hengenahdistus/ hengitysvaikeudet, huimaus/ pyörtyminen ja äkkikuolemat. On huomattava, että vakavasta subvalvulaarisesta aorttastenoosista kärsivä koira voi näyttää ulkoisesti aivan terveeltä.

Aorttastenoosi on parantumaton sairaus, joka saattaa edetä koiran kasvaessa aikuiseksi. Koiran elämänlaatua voidaan yleensä parantaa lääkityksin, mutta koiralla on elinikäinen rasitusrajoitus ja äkkikuolemavaara.

Aorttastenoosi (kultaisillanoutajilla lähinnä subaortic stenosis; SAS) on geneettinen, perityvä sairaus, jonka periytymismallia kultaisillanoutajilla ei vielä tunneta. Sairastunutta yksilöä ei saa käyttää jalostukseen.

Dilatoiva kardiomyopatia

Dilatoiva kardiomyopatia (DCM) on sydänlihaksen rappeutumissairaus, joka johtaa sydämen laajenemiseen ja supistumiskyvyn laskuun. Rappeutumisen seurauksena sydämen seinämät ohenevat ja veltostuvat, eikä sydän enää pysty pumppaamaan riittävästi hapekasta verta elimistön käyttöön.

Dilatoivaa kardiomyopatiaa esiintyy keski- ja suurikokoisilla roduilla, uroksilla narttuja yleisemmin. Kultainennoutaja on yksi sairauden tyyppi roduista. Dilatoivan kardiomyopatian oireet näyttävät ilmaantuvan yhtäkkiä, mutta todellisuudessa sairaus kehittyy pitkään, jopa vuosia piilevänä ilman, että koirasta näkyy mitään ulospäin. Vasta, kun elimistön korjaavat mekanismit eivät enää pysty peittämään sydämen heikkenemisestä johtuvia ongelmia, alkavat oireet näkyä. Koira laihtuu ja sen ruokahalu laskee. Se alkaa yskiä ja rasituksen sietokyky sekä liikkumishalu vähenevät. Tyypillisimmin yskää esiintyy yöllä ja aamulla levon jälkeen. Koira saattaa myös hengittää normaalia pinnallisemmin ja tiheämmin. Joskus ensimmäinen oire on elimistön hetkellisestä hapenpuutteesta johtuva yhtäkkinen pyörtyminen tai äkillisen sydämen rytmihäiriön aiheuttama kuolema, joka usein liittyy voimakkaaseen rasitukseen.

Dilatoivasta kardiomyopatiasta kärsivää koiraa ei voida parantaa eikä sairauden kehittymistä pysäyttää, mutta laadukasta elinaikaa voidaan pidentää lääkityksen avulla. Rajua liikuntaa on syytä rajoittaa ja koiran ruokintaan on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Dilatoiva kardiomyopatia on tunnistettu periytyvänä sairautena jo pitkään; sairaustapaukset esiintyvät pääsääntöisesti suvuittain ja taudinkuva on rodulle tyypillinen. Kultaisellanoutajalla rodun periytymistapa ei tällä hetkellä ole tiedossa, eikä sairaudelle altistavia geenejä ole kyetty tunnistamaan. Jalostukseen käytettävien ns. riskisuvun omaavien koirien säännöllisillä tutkimuksilla DCM -tapaukset voitaisiin löytää aikaisemmassa vaiheessa ja jättää pois jalostuksesta.

Dilatoivaa kardiomyopatiaa sairastavaa koiraa ei saa käyttää jalostukseen.