Kasvainsairaudet

Kultainennoutaja on altis erilaisille kasvainsairauksille. Agrian tilaston mukaan syöpä on ollut ko. rodun yleisin kuolinsyy vuosina 1995–2002. Kultaisillanoutajilla esiintyy mm. nisäkasvaimia, ruuansulatuselimistön kasvaimia, keuhkokasvaimia, luukasvaimia, lymfoomaa, mastsolukasvaimia, hemangiosarkoomaa ja histiosyyttista sarkoomaa. Tähän yhteyteen on koottuna lisätietoa kasvainsairauksista, joita esiintyy rodussamme lähdekirjallisuuden mukaan keskimääräistä enemmän. Koiraa, jolla on todettu kasvain (syöpä), ei saa käyttää jalostukseen. Myös siitoskoirien suvussa esiintyneet kasvainsairaudet on otettava huomioon jalostusyhdistelmiä suunniteltaessa.

Hemangiosarkooma

Hemangiosarkoomalla tarkoitetaan pahanlaatuista verisuonikasvainta, joka usein esiintyy keski-ikäisellä tai vanhalla keski- tai suurikokoisella koiralla. Kultainennoutaja mainitaan rotuna, jossa sairautta todetaan keskimääräistä enemmän. Viskeraalisessa muodossa kasvain on yleensä pernassa, sydänkorvakkeessa tai maksassa, mutta voi esiintyä myös ihossa tai ihonalaiskudoksessa. Hemangiosarkoomalle on tyypillistä aggressiivinen taudin kulku ja laajalle levinneet etäpesäkkeet. Mitä syvemmälle kohdekudokseen tai laajemmalle elimistöön kasvain on tunkeutunut, sitä huonompi on ennuste. Verenvuoto repeytyneestä kasvaimesta aiheuttaa kasvainsolukon leviämistä ympäristöön. Kasvaimen täydellistä kirurgista poistoa hankaloittaa usein sen kiinnittyminen läheisiin elimiin. Nykytietämyksellä paras ennuste on sellaisella koiralla, jolle aloitetaan solunsalpaajahoito heti leikkauksen jälkeen, eikä etäispesäkkeitä ole vielä havaittavissa. Parantavaa hoitoa sairauteen ei ole ja koiran elinikä hemangiosarkooman toteamisen jälkeen on lyhyt.

Hemangiosarkoomaa sairastavaa koiraa ei saa käyttää jalostukseen.

Histiosyyttinen sarkooma

Histiosyyttiset sairaudet ovat yleisimpiä berninpaimenkoirilla, mutta myös kultaisetnoutajat mainitaan rotuna, jolla histiosyyttisiä sairauksia esiintyy keskimääräistä rotua enemmän.

Histiosyytit ovat yksi veren valkosolutyyppi (ns. kudosten syöjäsolu). Koiran sairastuessa histiosytoosiin eli histiosyttiseen sarkoomaan nämä solut lisääntyvät epänormaalisti ja tunkeutuvat eri kudoksiin. Tavallisia kohde-elimiä ovat perna, maksa, imusolmukkeet, keuhkot, iho ja kivekset. Histiosytäärisiä kasvaimia on sekä hyvän- että pahanlaatuisia, lisäksi osan histiosyyttisolujen epänormaaliin lisääntymiseen liittyvistä muutoksista katsotaan olevan immuunijärjestelmän häiriötiloja. Hyvänlaatuinen muutos on ihossa esiintyvä kutaaninen histiosytoosi. Multippeli fibroottinen histiosytooma on pahanlaatuinen, mutta yleensä paikallinen massamainen muutos. Pahalaatuiset: histiosyyttinen sarkooma (disseminoitunut), joka alkaa yleensä paikallisesta primaarikasvaimesta, mutta leviää nopeasti ja on vaikea erottaa malignista histiosytoosista, joka leviää samanaikaisesti useisiin elimiin.

Disseminoitunut histiosytäärinen sarkooma sekä maligni histiosytoosi ovat nopeasti eteneviä kasvainsairauksia, jotka vastaavat huonosti hoitoyrityksiin. Sairautta esiintyy myös paikallisena raajojen luissa, mutta näihinkin tapauksiin liittyy usein etäispesäkkeitä sisäelimissä. Yleisimmät oireet ranskalaistutkija Catherine Andrén mukaan ovat ruokahaluttomuus (95%), heikkous (93%), kalpeus (56%) ja kuume (46%). Noin 80%:lta potilaista löydetään vatsaontelosta kasvainmuodostuma, joka 46%:lla on

useissa sisäelimissä, 56%:lla pernassa ja 38%:lla maksassa. Imusolmukemuutoksia löydetään 29 %:lta potilaista. 33 % potilaista ontuu, 27 %:lla on keuhkomuutoksia ja 20%:lla yskää. Keskushermosto-oireita on 12 %:lla ja ääreishermo-oireita 10 %:lla. Silmiin ja vilkkuluomiin liittyvät oireet mainittiin myös berneillä (berninpaimenkoirilla) usein histiosytäärisiin sarkoomiin liittyväksi oireeksi. Kalpeuteen liittyy yleensä anemia ja verihiutaleiden vähyys. Perna on usein ensimmäinen sairastuva elin. Elinaika diagnoosin jälkeen on korkeintaan kuukausia.

Berninpaimenkoirilla maligni histiosytoosi on polygeenisesti periytyvä sairaus.

Kutaanista histiosytoosia esiintyy yleensä nuorilla koirilla, disseminoitua histiosyyttistä sarkoomaa ja malignia histiosytoosia esiintyy enimmäkseen keski-ikäisillä koirilla (mediaani-ikä 6-vuotta) Pahanlaatuista fibroottista histiosytoomaa esiintyy yleensä keski-ikäisillä ja vanhemmilla koirilla.

Oikein hoidettuna kutaanisen histiosytoosin ennuste sekä pahanlaatuisen fibroottisen histiosytooman ennuste on hyvä. Dissemonoituneen histiosyyttisen sarkooman ja malignin histiosytoosin ennuste on huono.

Lymfooma

Lymfooma eli imukudossyöpä on koirien kolmanneksi yleisin kasvainsairaus, joka saa alkunsa elimistön lymfosyyteistä. Suurimmalla osalla koirista lymfooma on fenotyypiltään B-soluista lähtöisin. Tyypillisimmässä muodossa koirilla on suurentuneet imusolmukkeet, mutta lymfoomaa voidaan todeta muissakin elimissä kuten ruuansulatuskanavassa tai ihossa. Yksittäistä lymfoomaa aiheuttavaa tekijää ei tunneta. Tietyillä roduilla, joihin kultainennoutaja kuuluu, on todettu olevan suurempi alttius sairastua, joten geneettisillä tekijöillä on merkitys sairauden puhkeamisessa. Sairastuneilla koirilla on tutkimuksissa löytynyt kromosomimutaatioita geeneissä, joiden on todettu olevan taustalla ihmisten eri syöpätyypeissä. Puutteellinen immuunipuolustus lisää myös koiran riskiä sairastua. Ympäristötekijöiden vaikutuksen kuten asumisen teollisuusalueella tai altistumisen maaleille tai liuottimille on todettu lisäävän sairastumisen riskiä. Pääasiassa lymfooma on keski-ikäisten ja vanhojen koirien sairaus.

Lymfoomaa voidaan hoitaa solunsalpaajilla. Hoidon ennusteeseen vaikuttavista tekijöistä tärkeimmiksi ovat osoittautuneet fenotyyppi ja levinneisyysaste. B-solulymfoomassa todennäköisyys täydelliseen remissioon on todennäköisempi, kuin T- solulymfoomassa. Hoito on harvoin parantava, mutta täydellisen remission saavuttaa 60-90 % koirista. Näiden koirien jäljellä oleva elinikä vaihtelee 6-12 kk:n välillä. 20-25 % koirista on tutkimuksien mukaan elossa 2 vuoden päästä hoitojen aloittamisesta. Ilman hoitoja koirien ennuste on huono ja elinikäennuste vaihtelee 4 viikosta kolmeen kuukauteen.

Lymfoomaa sairastavaa koiraa ei saa käyttää jalostukseen.

Mastsolukasvaimet

Mastsolut eli syöttösolut, osallistuvat elimistössä immuunipuolustukseen sekä toimivat välittäjinä allergia- ja tulehdusreaktioissa. Näistä soluista lähtöisin olevat mastsolukasvaimet ovat koirien pahanlaatuisista kasvaimista toiseksi yleisimpiä ja ihokasvaimista yleisimpiä. Sairauden puhkeamisen taustalla katsotaan olevan monia tekijöitä, mutta koska tietyillä roduilla mastsolukasvaimia esiintyy keskimääräistä enemmän,

voidaan olettaa perintötekijöiden altistavan sairauden esiintymiselle. Taustalla olevia geneettisiä tekijöitä ei kuitenkaan täysin tunneta.

Mastsolukasvaimet vaihtelevat paljon ulkonäöltään, joten diagnoosia ei voida tehdä pelkästään ulkonäön perusteella. Kasvaimet luokitellaan histologisesti kolmeen luokkaan: hyvin erilaistuneet (luokka1), kohtalaisesti erilaistuneet (luokka 2) ja huonosti erilaistuneet luokka 3. Näistä hyvin erilaistuneiden kasvainten ennuste on paras. Kasvaimet ovat yleensä 1-4cm läpimitaltaan olevia, yksittäisiä ja hitaasti kasvavia. Tällaisen kasvaimen pinta voi olla karvaton, mutta ihossa ei yleensä nähdä haavautumia. Vastakohtana huonosti erilaistuneet kasvaimet ovat usein nopeasti kasvavia, pinnaltaan haavautuneita ja kutisevia.

Kultainennoutaja kuuluu rotuihin, joilla mastsolukasvaimia esiintyy keskimääräistä enemmän. Kultaisillanoutajilla esiintyy myös keskimääräistä enemmän useita mastsolukasvaimia samanaikaisesti. Kasvaimet ovat kuitenkin tämän hetkisen ajatuksen mukaan erillisiä, toisistaan riippumattomia. Boksereilla, mopseilla ja mahdollisesti myös kultaisillanoutajilla mastsolukasvaimet edustavat usein hyvin erilaistunutta ja vähemmän aggressiivista luokkaa (luokka 1). Kasvaimen hoito on kirurginen poisto laajoin marginaalein, mutta myös lääke- ja solunsalpaajahoitoa voidaan käyttää kirurgian lisänä. Luokan 1 mastsolukasvaimien osalta ennuste kirurgisen poiston jälkeen on erinomainen. Kohtalaisesti erilaistuneista kasvaimista 5-20% uusiutuu tai leviää kirurgisen poiston jälkeen. Huonosti erilaistuneiden kasvaimen kohdalla saavutetaan keskimäärin vain noin 10 kk elinaika leikkauksen jälkeen.

Sairastunutta koiraa ei saa käyttää jalostukseen.

Osteosarkooma

Osteosarkooma on pahanlaatuinen alkukantaisten luusolujen kasvain, koirien yleisin luukasvain. Sitä esiintyy eniten suurikokoisilla koiraroduilla ja kultainennoutaja mainitaan tämän sairauden riskirotuna. Yleisimmin sairaus alkaa seitsemän ikävuoden jälkeen, mutta se voi esiintyä myös nuorella koiralla. Sairauden etiologiaa ei tunneta ja riskitekijöistä tiedetään vain vähän. Oireena nähdään yleensä ontumista sekä kasvainkohdan paikallista turvotusta ja kipua. Kasvain saattaa aiheuttaa myös luun patologisen murtuman. Suurin osa osteosarkoomista esiintyy raajojen luissa. Tyypillisimpiä paikkoja kasvaimelle ovat radiuksen eli värttinäluun distaaliosa ja humeruksen eli olkaluun proksimaaliosa. Osteosarkooma on hyvin aggressiivinen kasvain ja lähettää etäispesäkkeitä jo taudin alkuvaiheessa. Keuhkoissa on usein etäispesäkkeitä jo taudin diagnosoinnin hetkellä. Hoitona sairauteen käytetään tavallisimmin amputoimista, kun kasvain sijaitsee raajassa. Kirurgisen hoidon lisäksi käytetään myös solunsalpaajia, koska sairaus metastasoi herkästi. Osteosarkooman ennuste on erittäin huono. 80 % sairastuneista koirista kuolee hoidosta huolimatta.