Polvisairaudet - Osteokondroosi

Osteokondroosi (OC) on kasvuhäiriö, jossa ruston alainen luutuminen epäonnistuu, mikä aiheuttaa kyseiseen kohtaan rustovaurion. Luutumisen epäonnistuminen voi tapahtua nivelruston alueella tai kasvulinjan kasvuruston alueella. Joskus epäonnistunut luutuminen johtaa luukystan muodostumiseen (koiralla harvinaisempaa) ja tulehdusreaktioon nivelessä. Mikäli ruston pala on irronnut ja se havaitaan esimerkiksi röntgenkuvasta tai tähystyksessä, puhutaan osteokondrosis dissekansista (OCD). Polven lisäksi osteokondroosi voi tulla melkein mihin tahansa muuallekin mm. kintereeseen, selkärangan alueelle, olkapäähän ja kyynärpäähän ja kultaisilla noutajilla osteokondroosia on todettu esiintyneen noissa kaikissa sijaintipaikoissa.

Osteokondoosin kehittymisessä kriittinen ikä on 4-5 kuukautta. Osteokondroosin kehittymiseen vaikuttavia tekijöitä ovat mm. geneettiset tekijät, nopea kasvu, liiallinen ruokinta ja ylipaino, fyysinen trauma, verenkiertohäiriö ja hormonaaliset tekijät.

Oireet:
Yleensä oireena on epämääräinen ontuma 3-9kk iässä tai ainakin ennen vuoden ikää. Tosin välillä ontumaa voi olla vaikea huomata, mikäli se on molemminpuolinen. Mikäli osteokondroosi on lievä, jopa paraneva (lähinnä olkanivelessä), on se yleensä kliinisesti oireeton.

Hoito:
Hoito suunnitellaan yksilöllisesti. Hoitosuunnitelmaan vaikuttaa mm. koiran koko, oireiden vakavuus, oireiden alkamisikä ja osteokondroosin sijainti. Joillekin, oireettomille/lieväoireisille kevytrakenteisemmille koirille voi sopia konservatiivinen hoito: painonhallinta ja rajoitettu liikunta ja/tai lääkkeellinen hoito, kun taas varsinkin raskasrakenteisemmille koirille, kirurginen hoito on erittäin suositeltava. Vanhemmilla koirille nivelrikkoa hoidetaan konservatiivisesti.

Ennuste:
Nuorena 4-5kk iässä alkaneet oireet ja vakavat muutokset oireiden alkaessa ja koiran suuri koko huonontavat ennustetta. Varhainen havaitseminen ja hoito antaa yleensä paremman ennusteen ja hidastaa nivelrikon kehittymistä.

Koiralla voi olla osteokondroosimuutoksia yhdessä tai useammassa nivelessä ja kaikki muutokset eivät ole yhtä merkittäviä kliinisesti. Samalla koiralla voi jopa olla osteokondroosi, kyynärniveldyplasia sekä lonkkaniveldyplasia samanaikaisesti.

Osteokondroosimuutos voi parantua, pysyä ennallaan tai johtaa rustopalan irtoamiseen (-> OCD eli osteochondritis dissecans). Parantuneet tai ennallaan pysyneet osteokondroosimuutokset voivat johtaa lieviin nivelrikkomuutoksiin, kun taas OCD johtaa selviin nivelrikkomuutoksiin. Nivelen sisällä oleva irronnut rustopala aiheuttaa yleensä steriilin tulehdusreaktion (-> lämmin, turvonnut, kipeä nivel). Sekä OC että OCD ovat perinnöllisen sairauden eri ilmenemismuotoja.

  • Kinnernivelen osteokondroosi: Ennuste jalan normaalille käytölle on pidemmällä tähtäimellä huono, koska nivelrikko kehittyy hoitotavasta ja –ajasta huolimatta. Ennustetta huonontaa entisestään, jos muutos on molemmissa kintereissä.

  • Ristiluun osteokondroosi: Selkänikamien välissä oleva osteokondroosi altistaa välilevyn rappeutumiselle ja sitä kautta hermopinteelle ja ns. cauda equina syndroomalle, mutta tila voi myös olla oireeton.

  • Polvinivelen osteokondroosi: Muutosten vakavuus vaikuttaa ennusteeseen. Jos muutos on pieni, ennuste kivuttomalle elämälle kotikoirana on kohtalaisen hyvä, jos muutokset ovat suuret, ennuste on huono. Joka tapauksessa harrastuskoiraksi ennuste on aina korkeintaan varauksellinen.

  • Olkanivelen osteokondroosi: Lievä, jopa paraneva olkanivelen osteokondroosi on yleensä kliinisesti oireeton. Pahimmassa tapauksessa kehittyy vakava nivelrikko ja/tai hauisjänteen tulehdus.

  • Kyynärnivelen osteokondroosi: ks. kyynärniveldysplasia.

Periytyvyys:
Osteokondroosi on sairaus, jonka puhkeamiseen vaikuttaa monia tekijoitä, mutta geneettiset tekijät ovat merkittävässä osassa. Kuitenkin myös ruokinnalla ja pennun mahdollisella ylipainolla on merkitystä kliinisen sairauden kehittymisessä. Osteokodroosiin vaikuttaa useita eri geenejä. Osteokondroosille on esitetty periytymisasteita välillä 0,25-0,35, joten systemaattisilla jalostusvalinnoilla voidaan vähentää osteokondroosin esiintymistä rodussa. Koiraa, jolla on todettu osteokondroosi, missä hyvänsä nivelessä, ei tule käyttää siitokseen. On muistettava myös, että kliinisesti terve koira voi periyttää osteokondroosia aiheuttavia geenejä jälkeläisilleen, joten koko suku on otettava huomioon jalostusyhdistelmiä suunniteltaessa.

Jalostuksen näkökulmasta polvisairaudet (osteokondroosi, eturistisidesairaus ja patellaluksaatio) tulee ottaa huomioon samanarvoisena kuin oireileva lonkkaniveldysplasia tai kyynärnivelen kasvuhäiriö. Eli koiraa, jolla polvisairaus on todettu, ei saa käyttää jalostukseen.

Myös jalostuskoirien suvussa esiintyneet polvisairaudet on otettava huomioon jalostusyhdistelmiä suunniteltaessa.