Iktyoosi

Kultaisellanoutajalla ihon hilseily on erittäin yleistä. Asia on ollut pitkään tunnettu, mutta kiinnostus oireen selvittämiseen tutkimuksin alkoi vasta 2000 luvulla. Tehdyt tutkimukset osoittivat, että ihon koepalojen kudostutkimuksessa esiintyi iktyoosille tyypilliset muutokset, samanlaiset kuin ihmisten lamellaarisessa iktyoosissa.

Iktyoosia sairastavan koiran iho hilseilee erityisesti rinnasta, kainaloista ja reisistä, joskus koko ihon alueelta. Normaali iho uusiutuu hyvin huomaamattomasti, kun ihosolukkoa irtoaa koko ajan vähän uuden muodostuessa tilalle. Iktyoosissa uusiutumisprosessi on häiriintynyt ja pintasolukko ei pääse irtoamaan normaaliin tapaan vaan se irtoaa isompina osina (erikokoisina hilsehippuina ja laattoina). Oireiden taustalla on ihon pintakerroksen rasva-aineenvaihdunnan häiriö. Oireiden voimakkuudessa on paljon yksilöllistä vaihtelua. Tyypillisesti hilse on aluksi vaaleaa, mutta muuttuu myöhemmin tummaksi. Muita nähtäviä muutoksia voivat olla ihon pigmentoituminen tummaksi sekä ihon paksuuntuminen ja muuttuminen karheaksi.

Iktyoosiin ei liity ihon kutinaa, eikä useimmiten muutakaan vaivaa, vaan se on enemmän kosmeettinen haitta. Tutkimuksien mukaan hilseily on määräävä oire, eikä tulehdusta liity taudinkuvaan. Toissijaisia ihon tulehduksia voi iktyoosia sairastavilla koirilla toki esiintyä. Tauti voi olla havaittavissa jo muutaman viikon ikäisillä pennuilla, joiden ihosta irtoaa harjattaessa vaaleaa hilsettä. Joidenkin yksilöiden kohdalla oireilu alkaa vasta myöhemmin, mutta yleensä ennen 18 kuukauden ikää. Tällä hetkellä ei ole tiedossa iktyoosia parantavaa hoitomuotoa. Iktyoosi on eliniän kestävä, parantumaton sairaus. Iktyoosi on eliniän kestävä sairaus, vaikka kaikki sairastuneet (geenitestistatus sairas) koirat eivät ilmennä sairautta (hilseile) läpi koko elämänsä.

Iktyoosi-diagnoosin varmistamiseksi koiran ihosta voidaan ottaa koepaloja (biopsia), joissa nähdään taudille tyypilliset muutokset. Suuri jalostuksellinen kehitysaskel on ollut Ranskassa tehdyt tutkimukset, joissa tutkimusryhmä on onnistunut paikantamaan iktyoosia aiheuttavan geenivirheen koiran kromosomiin numero 12 ja löytänyt varsinaisen tautia aiheuttavan mutaation PNPLA1 geenistä. Sama geenivirhe on löydetty myös ihmisiltä. Iktyoosi periytyy väistyvästi (resessiivisesti) eli koira, jolla todetaan iktyoosi, on saanut kyseisen geenivirheen molemmilta vanhemmiltaan. Geenitestin avulla diagnoosin voi siis varmentaa helposti myös ilman koepaloja. Tilastot osoittavat, että geenivirhe on rodussa erittäin yleinen. Ranskalaisen laboratorio Antagenen tekemien näyteanalyysien perusteella geenivirheen esiintyvyys on tällä 83 % (kantajat ja sairaat) eurooppalaisessa koirapopulaatiossa. Todennäköisesti tulokseen vaikuttaa osittain se, että tutkimuksia on tehty alkuvaiheessa enemmän oireileville koirille ja niiden sukulaisille. Suomessa koiria on geenitestattu vielä varsin vähän. Tanskassa tehtiin vuonna 2013 kartoitus, jossa tutkittiin mutaation varalta 76 koiraa. Tulokset olivat linjassa Antagenen yleisen tilaston kanssa. Joukossa oli 15,8 % terveitä, 44,7 % kantajia ja 39,5 % geneettisesti sairaita. Joulukuussa 2014 Genoscoper julkaisi MyDogDNA terveyspassin hankkineille koirille geenitestituloksen iktyoosin osalta. Tulokset ovat sairauden esiintymisen suhteen hyvin samansuuntaisia edellä mainitun Tanskassa tehdyn tutkimuksen ja Antagenen tutkimusten kanssa: geneettisesti sairaiden osuus on 27.4 %, kantajien osuus 43.8 % ja terveiden osuus 28,8 %.

Iktyoosi on harvoin koiran elämänlaatuun vaikuttava sairaus. Geenivirheen poistaminen kannasta olisi mahdollista geenitestiä apuna käyttäen, mutta koska geenivirhe on levinnyt rodussa niin laajalle, liian tiukat rajoitukset lähinnä kosmeettisen haitan suhteen karsisivat jalostusmateriaalia liikaa tilanteessa, jossa geneettinen monimuotoisuus on jo nyt suppea.

Suositus on, ettei jalostuksessa yhdistetä kahta iktyoosia sairastavaa koiraa.