RODUN SYNTY JA HISTORIA

Lady

Kultaisennoutajan alkuperästä on vuosien varrella ollut monta teoriaa. Erään teorian mukaan kultaiset ovat syntyneet satunnaisten mutaatioiden tuloksena muun värisistä noutajista. Toisen teorian kannattajat uskoivat, että tämän päivän kultainennoutaja polveutuisi 6-8 venäläisestä sirkuskoirasta, jotka sir Dudley Marjoribanks, myöhemmin Lordi Tweedmouth, olisi ostanut Brightonista, Etelä-Englannista, ja vienyt mukanaan maatilalleen, nimeltä Guisachan, Skotlantiin vuonna 1858.

Tämä olikin se teoria, jota pidettiin oikeana 1960-luvulle asti. Ensimmäiset epäilyt tätä teoriaa vastaan heräsivät, kun Tweedmouthin pojanpoika, kolmas Lordi Tweedmouth, vuonna 1927, kertoi tarinan rodun alkuperästä tunnetulle koira-asiantuntijalle Mr.Croxton Smithille. Tämä tarina julkaistiin Country Life -nimisessä lehdessä vuonna 1952. Sen kirjoitti Lordi Tweedmouthin sukulainen Lordi Ilchester ja artikkelin nimi oli "Keltaisen noutajarodun alkuperä". Artikkelissa mainittiin, että Lordi Tweedmouth oli tehnyt tarkat muistiinpanot kaikesta kasvatustyöstään vuosien 1835-90 välisenä aikana. Mrs. Elma Stonex (kennel Dorcas) kiinnostui asiasta ja rupesi selvittämään kultaisennoutajan alkuperää. Vuonna 1959 hän sai lainaksi Lordi Tweedmouthin kantakirjat ja muistiinpanot tämän tyttärentyttäreltä Lady Pentlandilta. Niiden muistiinpanojen avulla hän on jäljittänyt lähes kaikki tämän päivän kultaisetnoutajat Lordi Harcourtin (kennel Culham) koirien kautta ensimmäisiin Lordi Tweedmouthin koiriin. Muistiinpanojen joukosta löytyi mm. kirje, jossa luki, että Lordi Harcourt oli saanut ensimmäiset noutajansa henkilöltä, joka oli vuokrannut tilansa Lordi Tweedmouthilta. Näiden koirien isoäitinä oli noin vuodelta 1891 oleva http://www.standfastdata.co.uk/standfast-guisachan1898.html  Guisachanin maatilan kasvatti - otsikkokuvassa oleva Lady.

Voimme siis olla varmoja siitä, että tämän päivän kultainennoutaja on saanut alkunsa Lordi Tweedmouthin tekemistä risteytyksistä, sillä tiedetään, että osan kasvateistaan hän antoi riistanhoitajilleen, naapureilleen ja ystävilleen Englannissa ja Skotlannissa. Lordi Tweedmouthin muistiinpanoista löytyy ensimmäinen maininta noutajasta vuodelta 1842. Useita muita mainintoja noutajista esiintyy seuraavan kymmenen vuoden aikana, mutta ensimmäinen keltainen noutaja, joka mainitaan on koira nimeltä Nous. Se on syntynyt vuonna 1864 ja ostettu Brightonista.

Vuonna 1868 lordi Tweedmouth astutti tweedinvesispanielinartun Bellen Nousilla. Tästä yhdistelmästä syntyi neljä keltaista pentua: Crocus, Primrose, Cowslip ja Ada. Tweedinvesispanielit, nykyään tätä rotua ei enää ole, olivat harvinaisia muualla paitsi Skotlannin ja Englannin rajalla, Tweedjoen, mistä rotu on saanut nimensä, tienoilla ja niiden kerrotaan ulkonäöltään muistuttaneen pientä "kihara"karvaista vaaleanmaksanväristä noutajaa. Väri saattoi kuitenkin vaihdella kaikissa keltaisen ja ruskean sävyissä. Näiden koirien taustalla löytyy todennäköisesti newfoundlandinkoira. Luonteeltaan tweedinvesispanielit olivat älykkäitä, tasapainoisia ja ne omasivat halun miellyttää omistajaansa, lisäksi ne olivat nopeita uimareita ja työskentelyhaluisia. Nämähän ovat ominaisuuksia, joita tämän päivän kultaiselle toivotaan. Lordi Tweedmouth jatkoi tähän ensimmäiseen yhdistelmäänsä perustuvaa suunnitelmallista linjasiitostaan. Uutta rotua luodessaan hän kuitenkin silloin tällöin käytti muitakin rotuja. Jalostustyötään hän jatkoi lähinnä Cowslipillä, jonka hän ensimmäisellä kerralla astutti tweedinvesispanielilla ja toisella kerralla irlanninsetterillä. Näiden lisäksi tiedetään hänen myös käyttäneen sileäkarvaisia tai aaltokarvaisia noutajia sekä yhdessä vaiheessa myös hiekanväristä vihikoiraa. Viimeiset merkinnät keltaisesta noutajasta Lordi Tweedmouthin kantakirjoissa ovat koirat Prim ja Rose, jotka syntyivät 1889.

Haulstone Dan
Banner of Woolley
Anningsley Stingo
Noranby Jeptha

Vasta vuonna 1960 Englannin kennelklubi hyväksyi tämän teorian kultaisennoutajan historiaksi. Vuoteen 1913 asti kultaisetnoutajat rekisteröitiin sileäkarvaisina tai aaltokarvaisina noutajina, jotka näyttelykehissä eroteltiinin vain värin perusteella. Vuonna 1913 monet rodusta kiinnostuneet kasvattajat pyysivät erillistä rekisteriä ja heille myönnettiin nimi noutaja (kultainen tai keltainen). Vasta vuonna 1920 sana keltainen jätettiin pois ja rodun nimeksi tuli kultainennoutaja. Lordi Harcourt (kennel Culham) ja Mrs. W.M. Charlesworth (kennel Normanby, myöhemmin Noranby) olivat pitkään ainoat henkilöt, jotka kilpailivat näyttelyissä kultaisillanoutajilla.

Seuraavilla kahdella pentueella on ollut suuri merkitys kultaisen noutajan alkutaipaleella. Vuonna 1908 Normanby Beauty astutettiin Culham Brassilla, tästä syntyi Normanby Balfour, uros, joka vaikutti melkoisesti rodun kehitykseen. Vuonna 1912 Normanby Beauty astutetiin Culham Copperilla  (Culham Brassin poika) ja tästä yhdistelmästä syntyi uros  Ch. Noranby Campfire, josta tuli rodun ensimmäinen valio. Ensimmäisen maailmansodan aikana vain muutamat kasvattajat pitivät yllä jalostustyötä niin, että rotu säilyisi. 1920-luvulla tehtyjen yhdistelmien takana löytyvät urokset Culham Brass ja   Culham Copper. Merkittävimpiä kultaisia vuosilta 1920-39 olivat mm. Ch. Michael of Moreton ja sen poika Ch. Davie of Yelme sekä sen poika Dorcas Bruin, voitokkain narttu ennen toista maailmansotaa oli Ch. Torrdale Betty.

nimisukupuolisyntynyt
CH Haulstone Danuros1.10.1922
CH Banner Of Woolleyuros29.3.1925
Dual CH Anningsley Stingouros30.6.1933
CH Noranby Jepthanarttu29.3.1925

 

Aivan niin kuin I maailmansodan aikana myös II maailmansodan aikana vastuuntuntoiset kasvattajat säilyttivät parhaimman "materiaalinsa" voidakseen jatkaa kasvatustyötään sodan loputtua. Heti toisen maailmansodan jälkeen näyttelyissä esillä olleet kultaiset olivat hyvin erilaisia: toiset olivat isoja ja kevytrakenteisia, korkeajalkaisia ja niillä oli collien tyyppiset päät, toiset olivat matalaraajaisia, erittäin raskasrakenteisia ja niillä oli massiiviset päät, jotka muistuttivat pyreneitten koirien päitä.Onneksi karkeimmat erot pian hävisivät ja näyttelykehiin ilmestyi yhtenäisempi tyyppi. Kuitenkin jonkinlainen ero muodostui pohjoisten ja eteläisten kultaisten välille.

Vuosien varrella näitä tyyppejä on sekoitettu keskenään, joten selvää jakoa ei tänä päivänä ole nähtävissä. Yksi merkittävimpiä koiria 50-luvulla oli  Ch Alresford Advertiser (s. 1951). Muita rotuun huomattavasti vaikuttaneita koiria olivat mm. Ch Boltby Skylon, Int.Ch Cabus Boltby Combine, Ch Camrose LuciusCh Camrose Nicolas of Westley, Dual Ch Iris Dual David of Westley, Dual Ch Stubblesdown Golden Lass, Ch Camrose Fantango, sekä poikansa Ch Camrose Tallyrand of Anbria, jolla on useita merkittäviä jälkeläisiä, joista merkittävin varmasti on Ch Camrose Cabus Christopher (s. 1967).