RODUN SYNTY JA HISTORIA

Kultaisennoutajan alkuperästä on vuosien varrella ollut monta teoriaa. Erään teorian mukaan kultaiset ovat syntyneet satunnaisten mutaatioiden tuloksena muun värisistä noutajista. Toisen teorian kannattajat uskoivat, että tämän päivän kultainennoutaja polveutuisi 6-8 venäläisestä sirkuskoirasta, jotka sir Dudley Marjoribanks, myöhemmin Lordi Tweedmouth, olisi ostanut Brightonista, Etelä-Englannista, ja vienyt mukanaan maatilalleen, nimeltä Guisachan, Skotlantiin vuonna 1858.

Tämä olikin se teoria, jota pidettiin oikeana 1960-luvulle asti. Ensimmäiset epäilyt tätä teoriaa vastaan heräsivät, kun Tweedmouthin pojanpoika, kolmas Lordi Tweedmouth, vuonna 1927, kertoi tarinan rodun alkuperästä tunnetulle koira-asiantuntijalle Mr.Croxton Smithille. Tämä tarina julkaistiin Country Life -nimisessä lehdessä vuonna 1952. Sen kirjoitti Lordi Tweedmouthin sukulainen Lordi Ilchester ja artikkelin nimi oli "Keltaisen noutajarodun alkuperä". Artikkelissa mainittiin, että Lordi Tweedmouth oli tehnyt tarkat muistiinpanot kaikesta kasvatustyöstään vuosien 1835-90 välisenä aikana. Mrs. Elma Stonex (kennel Dorcas) kiinnostui asiasta ja rupesi selvittämään kultaisennoutajan alkuperää. Vuonna 1959 hän sai lainaksi Lordi Tweedmouthin kantakirjat ja muistiinpanot tämän tyttärentyttäreltä Lady Pentlandilta. Niiden muistiinpanojen avulla hän on jäljittänyt lähes kaikki tämän päivän kultaisetnoutajat Lordi Harcourtin (kennel Culham) koirien kautta ensimmäisiin Lordi Tweedmouthin koiriin. Muistiinpanojen joukosta löytyi mm. kirje, jossa luki, että Lordi Harcourt oli saanut ensimmäiset noutajansa henkilöltä, joka oli vuokrannut tilansa Lordi Tweedmouthilta. Näiden koirien isoäitinä oli noin vuodelta 1891 oleva Guisachanin maatilan kasvatti Lady.

Voimme siis olla varmoja siitä, että tämän päivän kultainennoutaja on saanut alkunsa Lordi Tweedmouthin tekemistä risteytyksistä, sillä tiedetään, että osan kasvateistaan hän antoi riistanhoitajilleen, naapureilleen ja ystävilleen Englannissa ja Skotlannissa. Lordi Tweedmouthin muistiinpanoista löytyy ensimmäinen maininta noutajasta vuodelta 1842. Useita muita mainintoja noutajista esiintyy seuraavan kymmenen vuoden aikana, mutta ensimmäinen keltainen noutaja, joka mainitaan on koira nimeltä Nous. Se on syntynyt vuonna 1864 ja ostettu Brightonista.

Vuonna 1868 lordi Tweedmouth astutti tweedinvesispanielinartun Bellen Nousilla. Tästä yhdistelmästä syntyi neljä keltaista pentua: Crocus, Primrose, Cowslip ja Ada. Tweedinvesispanielit, nykyään tätä rotua ei enää ole, olivat harvinaisia muualla paitsi Skotlannin ja Englannin rajalla, Tweedjoen, mistä rotu on saanut nimensä, tienoilla ja niiden kerrotaan ulkonäöltään muistuttaneen pientä "kihara"karvaista vaaleanmaksanväristä noutajaa. Väri saattoi kuitenkin vaihdella kaikissa keltaisen ja ruskean sävyissä. Näiden koirien taustalla löytyy todennäköisesti newfoundlandinkoira. Luonteeltaan tweedinvesispanielit olivat älykkäitä, tasapainoisia ja ne omasivat halun miellyttää omistajaansa, lisäksi ne olivat nopeita uimareita ja työskentelyhaluisia. Nämähän ovat ominaisuuksia, joita tämän päivän kultaiselle toivotaan. Lordi Tweedmouth jatkoi tähän ensimmäiseen yhdistelmäänsä perustuvaa suunnitelmallista linjasiitostaan. Uutta rotua luodessaan hän kuitenkin silloin tällöin käytti muitakin rotuja. Jalostustyötään hän jatkoi lähinnä Cowslipillä, jonka hän ensimmäisellä kerralla astutti tweedinvesispanielilla ja toisella kerralla irlanninsetterillä. Näiden lisäksi tiedetään hänen myös käyttäneen sileäkarvaisia tai aaltokarvaisia noutajia sekä yhdessä vaiheessa myös hiekanväristä vihikoiraa. Viimeiset merkinnät keltaisesta noutajasta Lordi Tweedmouthin kantakirjoissa ovat koirat Prim ja Rose, jotka syntyivät 1889.

Vasta vuonna 1960 Englannin kennelklubi hyväksyi tämän teorian kultaisennoutajan historiaksi. Vuoteen 1913 asti kultaisetnoutajat rekisteröitiin sileäkarvaisina tai aaltokarvaisina noutajina, jotka näyttelykehissä eroteltiinin vain värin perusteella. Vuonna 1913 monet rodusta kiinnostuneet kasvattajat pyysivät erillistä rekisteriä ja heille myönnettiin nimi noutaja (kultainen tai keltainen). Vasta vuonna 1920 sana keltainen jätettiin pois ja rodun nimeksi tuli kultainennoutaja. Lordi Harcourt (kennel Culham) ja Mrs. W.M. Charlesworth (kennel Normanby, myöhemmin Noranby) olivat pitkään ainoat henkilöt, jotka kilpailivat näyttelyissä kultaisillanoutajilla.

Seuraavilla kahdella pentueella on ollut suuri merkitys kultaisen noutajan alkutaipaleella. Vuonna 1908 Normanby Beauty astutettiin Culham Brassilla, tästä syntyi Normanby Balfour, uros, joka vaikutti melkoisesti rodun kehitykseen. Vuonna 1912 Normanby Beauty astutetiin Culham Copperilla  (Culham Brassin poika) ja tästä yhdistelmästä syntyi uros  Ch. Noranby Campfire, josta tuli rodun ensimmäinen valio. Ensimmäisen maailmansodan aikana vain muutamat kasvattajat pitivät yllä jalostustyötä niin, että rotu säilyisi. 1920-luvulla tehtyjen yhdistelmien takana löytyvät urokset Culham Brass ja   Culham Copper. Merkittävimpiä kultaisia vuosilta 1920-39 olivat mm. Ch. Michael of Moreton ja sen poika Ch. Davie of Yelme sekä sen poika Dorcas Bruin, voitokkain narttu ennen toista maailmansotaa oli Ch. Torrdale Betty.

Aivan niin kuin I maailmansodan aikana myös II maailmansodan aikana vastuuntuntoiset kasvattajat säilyttivät parhaimman "materiaalinsa" voidakseen jatkaa kasvatustyötään sodan loputtua. Heti toisen maailmansodan jälkeen näyttelyissä esillä olleet kultaiset olivat hyvin erilaisia: toiset olivat isoja ja kevytrakenteisia, korkeajalkaisia ja niillä oli collien tyyppiset päät, toiset olivat matalaraajaisia, erittäin raskasrakenteisia ja niillä oli massiiviset päät, jotka muistuttivat pyreneitten koirien päitä.Onneksi karkeimmat erot pian hävisivät ja näyttelykehiin ilmestyi yhtenäisempi tyyppi. Kuitenkin jonkinlainen ero muodostui pohjoisten ja eteläisten kultaisten välille.

Vuosien varrella näitä tyyppejä on sekoitettu keskenään, joten selvää jakoa ei tänä päivänä ole nähtävissä. Yksi merkittävimpiä koiria 50-luvulla oli  Ch Alresford Advertiser (s. 1951). Muita rotuun huomattavasti vaikuttaneita koiria olivat mm. Ch Boltby Skylon, Int.Ch Cabus Boltby Combine, Ch Camrose Lucius,  Ch Camrose Nicolas of Westley, Dual Ch Iris Dual David of Westley, Dual Ch Stubblesdown Golden Lass, Ch Camrose Fantango, sekä poikansa Ch Camrose Tallyrand of Anbria, jolla on useita merkittäviä jälkeläisiä, joista merkittävin varmasti on Ch Camrose Cabus Christopher (s. 1967).

Rodun tulo Pohjoismaihin

Ruotsiin ensimmäiset kultaiset tulivat ennen II maailmansotaa, mutta tiedot näistä ovat epätäydellisiä. Tiedetään kuitenkin, että Mrs. Charlesworth lähetti vuonna 1927 Ruotsiin nartun nimeltä Noranby Juno, joka astutettiin vuonna 1929 toisella englannintuonnilla Kim of Kentford. Vuonna 1939 tuotiin myös Englannista Sam of Uekfield, valitettavasti tietoja siitä onko sitä käytetty siitokseen ei ole löytynyt.

Oikeastaan vasta vuonna 1950 kultaisten noutajien kasvatus alkoi Ruotsissa, kun Karl Gustave Zetterstén (kennel Borghälla) ja Ulla ja Sune Nilsson (myöhemmin kennel Hedetorpet) toivat Englannista nartun Barthill Fanny, joka oli astutettu Strelley Starlightilla. Suuri osa kultaisistanoutajista, joilla on ruotsalainen alkuperä, polveutuvat tästä pentueesta. Samanaikaisesti tuotiin Ruotsiin tunnetusta englantilaisesta metsästys- ja näyttelykennelistä uros N UCh Stubblesdown Tinker.

Vuonna 1953 Mona Lilliehöök hankki itselleen ensimmäisen kultaisennoutajan Borghällas Golden Sannin ja loi näin perustan kennel Apportsille. Vuonna 1954 tuli kenneliin englantilaista alkuperää oleva uros Count Leo of Littlecompton ja vuonna 1958 tuli Englannista narttu Stubblesdown Begay, joka oli astutettu FT Ch Stubblesdown Larryllä. Kuudesta syntyneestä pennusta jätti Mona Lilliehöök itselleen uroksen Apports Larry jr ja nartun Apports Joy. Nämä koirat löytyvät monien suomalaistenkin kultaisten sukutauluista, samoin kuin Tanskasta vuonna 1963 Ruotsiin tuotu ja paljon käytetty uros N SF UCh Wessex Timmy Tinker.

Ylva Braunerhjelm hankki vuonna 1958 ensimmäisen kultaisen narttunsa Bonnie av Sickelsjö, jonka hän astutti Apports Larry jr'lla ja näin syntyi vuonna 1960 ensimmäinen kultaisennoutajan pentue kennel Sandemariin. Tästä pentueesta tuli Ruotsin ensimmäinen valionarttu Int S UCh Sandemars Azurra. Vuosien mittaan tuotiin Ruotsiin, pääasiassa Englannista, huomattava määrä siitoskoiria mm. Int S N UCh Whamstead Jess, Stubblesdown Argus, Int Nord UCh Glennessa Waterbird of Stenbury, Whamstead Queen, Int Nord UCh Stolford Sea Bird, Stolford Larkspur, SUCH Cabus Clipper, Eng Sh Ch & N UCh Glenavis Barman, N UCh Caliph of Yeo ja N SF UCh Deremar Donald.

Näistä merkittävimpiä ruotsalaiselle kultaisten jalostukselle ovat varmasti olleet N UCh Caliph of Yeo ja N/SF UCh Deremar Donald. Näiden urosten jälkeläisiä on myös Suomessa huomattava määrä. Aivan viime vuosina on Ruotsiin tuotu paljon uusia kultaisia, joiden merkitys jalostuksen kannalta selviää tulevien vuosien aikana.

Historia Suomessa

Suomessa rekisteröitiin ensimmäiset kultaisetnoutajat vuonna 1959, kun Gustav Rosenlew toi maahamme, lähinnä metsästyskäyttöön, kaksi kultaista Englannista. Koirat olivat Holcot Sweep (uros) ja Woodbarn Autumnglint (narttu).

Vuonna 1960 Englannista tuotiin uros SF MVA Peter of Elvey, jolla Woodbarn Autumnglint astutettiin vuonna 1962. Tässä ensimmäisessä Suomessa syntyneessä pentueessa (kasv. G. Rosenlew, myöhemmin kennel av Suontaka) oli vain neljä (1+3) pentua, joista kahta narttua käytettiin myöhemmin siitokseen. Tämän pentueen lisäksi rekisteröitiin v. -62 Englannista tuotu uros SF MVA Rivertrees Larry.

Seuraavat rekisteröinnit tapahtuivat vasta vuonna 1965, jolloin syntyi kaksi pentuetta: Anuschka (v. -62 syntyneestä pentueesta) astutettiin SF MVA Rivertrees Larryllä, (tämä yhdistelmä uusittiin vuosina -66 ja -69) kasv. Oili ja Aatos Niemi (kennel Kultanen) ja Anuschkan pentuesisar Arfa astutettiin Ruotsiin Englannista tuodulla uroksella Int Nord UCh Glennessa Waterbird of Stenbury, kasv. Olavi Tuhkanen. Näiden pentueiden lisäksi rekisteröitiin kaksi tuontikoiraa Ruotsista: uros SF MVA Hedetorpets Merit (jolla Arfa astutettiin vuosina -69 ja 70) sekä narttu KANS MVA V. -66, -67, -68 Apports Corinna, joka oli Kirsti Wuorimaan (kennel of Woodhill) ensimmäinen kultainennoutaja, jolla hän myös aloitti kultaisten kasvatuksensa.

Vuonna 1966 rekisteröitiin jo edellä mainitun pentueen lisäksi kolme Ruotsista tuotua koiraa, joista yksi oli "Corinnan" sisar Apports Cream Cake Amie (yksi pentue v. -71). Toiset kaksi olivat uroksia Sandemar-kennelistä: Sandemars W Famous Buster ja Sandemars W Gobi, jolla Arfa astutettiin v. -67 ja pentue rekisteröitiin vuonna 1968. Vuonna -68 syntyi Woodbarn Autumnglintin toinen pentue, kun se astutettiin tyttärenpojallaan Bonnylla. Tänä vuonna syntyi myös of Woodhill-kennelin toinen (kultainen) pentue, kun KANS MVA V. -66, -67,-68 Apports Corinna astutettiin Int Nord UCh Glennessa Waterbird of Stenburylla. Tästä pentueesta syntyi Suomen 1970- luvun alkupuolen menestyksekkäin kultainen SF S MVA V. -71, -72, -74 Blond Boy of Woodhill, om. Annika Bonney. "Corinnan" ensimmäisessä pentueessa, joka oli ainoa v. -67 rekisteröity pentue, oli isänä "Corinnan" emän SF UCH Apports Joyn veli N SF UCh Apports Larry jr.

Syntyvien pentueiden samoin kuin kasvattajien määrä rupesi tasaisesti kasvamaan, mutta jalostuksessa käytettyjen koirien määrä oli alkuvuosina kovin suppea: tehtiin paljon samoja yhdistelmiä uudestaan ja näissäkin käytettiin toisilleen läheistä sukua oleva koiria. Aloittaessaan kultaisten kasvatuksen "Corinnalla" Kirsti Wuorimaa toi maahamme "uutta verta" käyttämällä jalostustyössään ruotsalaisia ja Ruotsiin Englannista tuotuja uroksia.

Anja Puumala (kennel Leavenworth) aloitti kultaisten kasvatustyönsä 1970-luvun alkupuolella Englannista tuomallaan nartulla Pride of the Morn of Petrina. 1970-luvun puolivälissä maahamme tuotiinkin jo melkoinen määrä kultaisia Englannista, Ruotsista ja Norjasta. Kanssakäyminen näiden maiden kultaisten kasvattajien kanssa lisääntyikin jatkuvasti ja 80-luvun kultaisissamme löytyi paljon samoja linjoja kuin ko. maissa.

Koko 80-luvun rekisteröinnit kasvoivat nopeaan tahtiin. Vuonna 1991 saavutettiin tähänastinen rekisteröinnin huippu eli 2700 uutta rekisteröintiä vuodessa. Rodun suurella suosiolla ei ollut ainoastaan positiivisia vaikutuksia rodun kehitykseen. 1990-luvun alun jälkeen rekisteröinnit ovat tasaisesti vähentyneet ja ovat nyt n. 1400 paikkeilla vuosittain. Maahamme tuodaan vuosittain useampia kymmeniä koiria Euroopan alueelta. Yhdysvalloista on tuotuna muutama koira.

Kultainennoutaja on ollut viiden suosituimman rodun joukossa yli kaksikymmentä vuotta.