Koirankaupan sopimukset

Sopimusoikeus koirankaupassa on vapaa. Se tarkoittaa, että kumpikin osapuoli voi ehdottaa kaikenlaista paperiin laitettavaksi. Sopimuksen tulee kuitenkin olla kohtuullinen. Yleisesti rotukoirien myynnissä käytetty kauppakirja on Suomen Kennelliiton laatima malli, jota kasvattajasitoumuksen allekirjoittaminen edellyttää kasvattajia käyttämään. Lomakkeessa myyjä vakuuttaa kertoneensa koiran ja rodun taustasta kaiken tiedossaan olevan oleellisen. Kennelliiton kauppakirjalomakkeeseen kannattaa tutustua jo silloin, kun harkitsee koiran hankkimista. Se antaa lukuisia ideoita koirankyselijälle. Lomake löytyy internetistä Kennelliiton sivuilta www.kennelliitto.fi ('Lomakkeet & säännöt' ja siellä 'Sopimukset').

Koiran kasvattaja on yleensä sen myyjä. Mikäli pennun myyjä on joku muu kuin kasvattaja, on syytä epäillä, onko myyjä sittenkin pentujen välittäjä, joka ostaa rekisteröityjä pentuja kasvattajilta halvemmalla kuin mitä myy niitä eteenpäin.

Kasvattaja saattaa haluta kauppakirjaan joitakin ehtoja. Näitä voivat olla vaikkapa, että omistaja käyttää koiraa näyttelyissä ja tutkituttaa sen perinnöllisten sairauksien varalta. Mikäli kauppakirjaan tulee tällaisia ehtoja, kannattaa myös kirjata ylös, mitä tapahtuu siinä tapauksessa, että ehdot jäävät täyttymättä. Entä kumpi maksaa kauppakirjassa sovitut asiat?

Koiraa ostaessa kannattaa varmistua, että todella saa siihen riittävän hallintaoikeuden. Ostamisen lisäksi toinen tapa saada koira kotiinsa on tehdä kasvattajan kanssa sijoitussopimus, jossa koiran omistusoikeus jää kasvattajalle tietyksi ajaksi tietyin ehdoin. Sijoitussopimusteksti kannattaa lukea huolellisesti ja useaan kertaan. Se löytyy internetistä samasta paikasta kuin koiran kauppasopimuslomake. Sopimuskaavakkeet ovat laadittu koskien sekä sijoitusuroksia että -narttuja. Tosin sopimuskaavake on laadittu vain koskien sijoitusnarttuja.
Urosta sijoitettaessa sitä on siis sovellettava ja turvauduttava samalla maalaisjärkeen. (tähän tullut muutos syksyllä 2008)

Ei ole harvinaista, että kasvattajan ja koiran haltijan välille tulee erimielisyyksiä. Heillä saattaa olla vaikkapa koiran terveyden- ja sairaudenhoidosta aivan erilainen käsitys. Erimielisyyksien mahdollisia syitä kannattaa miettiä ennen sijoitussopimuksen allekirjoittamista. Ne kannattaa kirjata ylös ja sopia, mitä kussakin tilanteessa tehdään. Kuka päättää mistäkin asiasta? Kuka maksaa mitäkin? Täysin kattavan sijoitussopimuksen tekeminen on vaikeaa, ellei mahdotonta.

Tutustu kaikkiin koiran rotuun ja kasvattajaan liittyviin asioihin etukäteen ja etsi niitä monesta lähteestä. Tutustu kaikessa rauhassa myös kaikkiin papereihin, jotka joudut allekirjoittamaan.
Pyydä kaikki pentuusi ja sen taustoihin sekä rodun mahdollisiin sairauksiin liittyvät tiedot kasvattajalta kirjallisena, ja tutustu niihin rauhassa etukäteen. Pyydä selittämään asiat niin että ymmärrät.

Kun kuluttaja suunnittelee ostavansa tuotteen, on helppoa löytää kuluttajalle suunnattu lehti tai sivusto, jossa tehdään vertailutestejä. Tuotteesta kerrotaan sen hyvät ja huonot puolet, ja sen laatu suhteutetaan hintaan. Vertailutestien tarkoituksena on auttaa kuluttajaa tekemään hyvä ja edullinen ostos, olipa kyse sitten uudesta autosta, jääkaapista tai huulipunasta.
Jos kuluttaja asiaan perehtymisestä huolimatta huomaa hankkineensa virheellisen tuotteen, on hänellä turvanaan tuotevastuu- ja kuluttajansuojalait. Hän voi valittaa tavaran laadusta ja saa mahdollisesti virheellisen tuotteen tilalle uuden, virheettömän tuotteen, tai alennusta kauppasummasta.
Kun hankittu televisio rikkoutuu ennen aikojaan, omistaja vaihtaa sen uuteen ilman tunteilua. Kauppa-, tuotevastuu- ja kuluttajansuojalakien mukaan myös koira on tuote, ja nämä lait koskevat myös virheellisen koiran kauppaa, edellyttäen, että myyjä katsotaan elinkeinonharjoittajaksi.
Edellä mainitut lait eivät kuitenkaan ota juuri mitenkään huomioon sitä, että koira on kuluttajan mielestä perheenjäsen eikä tavara. Myöskään koirien, tai rotujen, tai kasvattajien, vertailutestejä ei ole olemassa.

Myytävien koirien laadussa on valtavasti hajontaa. Eri rodut ovat terveystilanteeltaan hyvin erilaisia, ja samankin rodun eri kasvattajat tuottavat eri laatuisia koiria. Koiraa itselleen haluavan ihmisen kannattaa nähdä vaivaa löytääkseen rodun ja koiran, jonka todennäköisyys sairastua on keskimääräistä vähäisempi.
Tämän takia koiran hankkijaa neuvotaan aina lukemaan etukäteen paljon rodusta, josta hän on kiinnostunut, tutustumaan siihen perusteellisesti, haastattelemaan rotuun kuuluvien koirien omistajia, kuuntelemaan kriittisesti juorujakin, opettelemaan Kennelliiton jalostustietokannan lukemista, uskomaan kuitenkin vain todistettuja tosiasioita, ja lähestymään asiaa tietoisena siitä, että hänen ja kasvattajan edut eivät ehkä ole identtisiä. Koiraa hankkiessa ja kasvattajaa valitessa kannattaakin panostaa siihen, että löytää valistuneen kasvattajan.

Koirilla ja myös meillä ihmisillä on olemassa geneettistä alttiutta moneen eri sairauteen, mutta myös ympäristö ja elinolosuhteet vaikuttavat sairauden esille tuloon. Siksi on mahdotonta antaa pennuille terveystakuuta.
Kasvattajan tulee kuitenkin tehdä kaikki voitavansa varmistuakseen, että hänen kasvattinsa ovat mahdollisimman terveitä ja hyväluonteisia. Kasvattajan tulee mahdollisuuksien mukaan selvittää, onko hänen jalostuskoirillaan tai näiden lähisukulaisilla perinnöllisiä luonne- tai terveysongelmia, tai löytyykö suvuista näiden ongelmien kantajia.
Terveystuloksista ja niiden merkityksestä koiran myöhempään terveyteen tai luonteeseen tulee kertoa pennunostajille. Koiranostaja voi esimerkiksi toimittaa kasvattajalle (myyjälle) etukäteen kysymyksiä, joihin hän pyytää kirjalliset vastaukset. Näin toimittaessa ei synny myöhempiä erimielisyyksiä siitä, onko myyjä kertonut koiran ja rodun taustasta kaiken oleellisen. Pentukoira sylissä kasvattajan kanssa keskustellessa tai ostosopimusta allekirjoittaessa keskittymiskyky on sopimuspaperien ammattilaisellakin puutteellinen.

HETI ry:n laatima lista kasvattajalta kysyttävistä kysymyksistä löytyy internetistä osoitteesta
www.koiranjalostus.fi/kysykasvattajalta.htm.

Jos koiralla todetaan perinnöllinen sairaus, koiran ostaja voi esittää vaatimuksia kasvattajaa kohtaan. Tällöin tutkitaan, onko tuote (koira) huonompi kuin mitä kasvattajan piti ostajalle toimittaa. Ostajan tulee pystyä todistamaan vaatimustensa perusteet. Jos myyjä on antanut ostajalle virheellistä tietoa tai salannut koiraa koskevia tietoja, on myyjä korvausvastuussa. Myöskään pentuna tehty eläinlääkärintarkastus ei poista myyjän vastuuta myöhemmin ilmenevistä vioista tai sairauksista.
Koiran kasvattaja voidaan joissain tapauksissa velvoittaa osallistumaan koiran eläinlääkärikuluihin, mutta ei kuitenkaan enempää kuin koiran kauppahinnan verran. Yleensä perinnöllisten sairauksien hoitokustannukset ylittävät koiran hankintahinnan. Monet vakuutuksetkaan eivät korvaa koiran perinnöllisten sairauksien hoitokuluja.