Referaatin laatija Tanja Tenhonen
Iktyoosi eli ns. kalansuomutauti on ihon sarveistumisen häiriö,
joka ilmenee jo nuorella iällä ja kestää läpi
elämän. Tyypillisiin iho-oireisiin kuuluu eriasteinen kehon
hilseily, vakavuusasteen mukaan pienistä vaaleista hilsehiukkasista
aivan suuriin tummiin hilselaattoihin saakka sekä etenkin vatsa-alueen
ihon karkeus ja tummuminen, ns. hyperpigmentaatio. Kultaisillanoutajilla
esiintyvä iktyoosi vaikuttaisi olevan rodun sisällä kulkeva
perinnöllinen sairaus, jota artikkelissa tehty tutkimus pyrki selvittämään.
Ko. tutkimuksessa otanta oli 150 koiraa, joista kliinisissä tutkimuksessa
73 koiralla (35 urosta, 38 narttua) todettiin iktyoosimuutoksia. Neljäkymmentä
iktyoosi-diagnosoitua koiraa tutkittiin tarkemmin kahdessa ihotauteihin
erikoistuneessa yksikössä Ranskassa. Iktyoosi-diagnoosi varmistettiin
kliinisen tutkimuksen ja ihobiopsioiden avulla (histopatologinen tutkimus).
Lisäksi sairastuneiden koirien omistajilta kerättiin tietoa
erilaisten kyselyiden muodossa, joissa selvitettiin sairastuneiden koirien
hilseilymuutosten paikallisuutta, ihovaurioiden määrää,
mahdollista kutinaa, ulkokorvatulehdusta, samanaikaisia bakteeri- ja hiivatulehduksia
jne.
Tehdyssä tutkimuksessa kultaistennoutajien ensimmäiset iho-oireet
ilmenivät hyvinkin aikaisin, jopa kolmen viikon iässä.
85 % diagnosoiduista sairastapauksista todettiin ennen vuoden ikää.
Tyypillisiä vaaleita tai harmahtavia hilsehiukkasia/laattoja todettiin
kaikkialla kehossa paitsi pään ja raajojen alueella. Muutaman
viikon/kuukauden kuluessa hilsehiukkaset tummuivat (pigmentoituvat) antaen
iholle ja turkille sotkuisen ilmeen. Ihon karvattomat alueet (vatsanalus,
nivuset) tummuivat ja iho muuttui karkeaksi. Muista iktyoosille alttiista
roduista poiketen kultaisillanoutajilla ei esiintynyt tassujen polkuanturoiden
sarveistumista eikä vastaavia muutoksia todettu kuonon päällä
(planum nasale). Kutina ei myöskään ollut vallitseva oire.
Ihon erilaiset bakteeri- ja sieni-infektiot olivat harvinaisia. Tutkimuksen
iktyoosi-positiivisilla koirilla ei todettu atopiaan viittavia iho-oireita.
Tutkimuksessa ei myöskään todettu yhteyttä iktyoosin
ja karvatupen poikkeavuuksien tai yleisten epänormaaliuksien välillä
(hammasviat, hidaskasvuisuus, molemminpuolinen kuiva silmä-muutos).
Ihobiopsioiden histopatologiset löydökset olivat hyvin tyypillisiä
kultaistennoutajien iktyoosimuodolle.
Periytyvyyttä tutkittaessa iktyoosin todettiin periytyvän autosomaalisesti
resessiivisesti (ei -sukupuoleen sitoutunut, väistyvä ominaisuus)
yhden geenin välityksellä (monogeeninen periytyvyys). Toistuva
ko. geeniä kantavien narttujen ja urosten jalostuskäyttö
on saanut sairauden leviämään rodussa nopeasti.
(Guaguere, E., Bensignor, E, Kury, S., Degorce-Rubiales, F., Muller, A.,
Herbin, L., Fontaine, J. & Andre, C. (2009) Clinical, histopathological
and genetic data of ichthyosis in the golden retriever: a prospective
study. Journal of Small Animal Practice 50, 227-235)
Yllä olevan artikkelin ilmestymisen jälkeen (maaliskuussa 2010)
tutkimusryhmä on kyennyt paikallistamaan iktyoosin aiheuttavan geenin
kultaisellanoutajalla, ja näin ollen tuottamaan geenitestin (ICT-A)
koiran mahdollisen kantajastatuksen selvittämiseksi. Tutkimusartikkelia
ei ole vielä virallisesti julkaistu, ja näin ollen Suomen Kennelliitto
(SKL) ei ole ko. testiä vielä virallistanut. Lisätietoa
geenitestistä Antagenen kotivuilla www.antagene.com.
