Koprofagia - kiusallinen ilmiö


Eläinlääkäri Riitta Aho
 

Ruotsin kettuterrieriyhdistyksen julkaisussa Strävaren 2/82 oli mielenkiintoinen artikkeli tästä monelle koiranomistajalle tutusta, kummastusta ja huolta tuottaneesta ilmiöstä - koprofagiasta eli suoraan suomeksi sanottuna kakansyömisestä. Olen suomentanut siitä pääkohdat.

Ensiksi kertovat useimmat kasvattajat havainnoistaan, kuinka varsinkin pennut syövät omia ja toisten koirien ulosteita. Toruminen ei auta. Kasvattajat ovat huolestuneina kyselleet eläinlääkäreiltä, onko kysymyksessä jokin puutostila, ja onko tästä haittaa koiran terveydelle.

Koprofagiasta eli ulosteiden syönnistä on ehkä miellyttävämpi puhua, jos käytetään tätä lääketieteellistä termiä, joka tulee kreikan kielestä (kopros = jätös, phagein = syödä). Asiahan on sinänsä aika yököttävä.

Vaikka yleisesti ollaankin sitä mieltä, että koprofagia ei ole koirilla normaalia, on ehkä hyvä tietää, että esimerkiksi jyrsijöiden ruoansulatuksessa se on aivan normaali osa. Rotat syövät säännöllisesti 50-60 % ulosteistaan uudelleen. Jos niiltä estetään tämä, voidaan niissä havaita puutosten oireita, huonontunutta kasvua ja tiettyjen kivennäisten, rasvan ja proteiinien huonontunutta hyväksikäyttöä. Jyrsijöiden ruoansulatuskanavassa esiintyvät suolistobakteerit valmistavat tiettyjä aineita, mutta tämä ei voi tapahtua, elleivät ne syö ulosteita.

Monet tutkimukset osoittavat siis kiistattomasti koprofagian hyödyllisen vaikutuksen jyrsijöihin, mutta koiria tässä asiassa koskevat tiedot ovat vähäisiä, ja ilmeisestikään useimmiten ei tiedetä, niiksi koira käyttäytyy näin. Voimme jättää tarkastelun ulkopuolelle koirat, jotka syövät hevosen ja lehmän kasoja. Ilmeisesti ne ovat koirista hyvänmakuisia ja niiden syömistä voitaneen pitää täysin normaalina. Mitään haitallisia vaikutuksia ei ole voitu todeta. Saksassa on tosin tehty havaintoja, että sian ulosteiden mukana on vaara saada trikiinitartunta, vaikkakaan se ei ole nykyään Pohjoismaissa mitenkään todennäköistä.

Yhtenä syynä koprofagiaan voidaan olettaa olevan askartelun puute. Jos koira oleskelee tarhassa, voi se aikansa kuluksi pureskella varsinkin talvella jäätyneitä ulosteita. Tarhat pitäisi siivota päivittäin ja kerätä ulosteet pois. Koiran tulisi saada enemmän liikuntaa ja sille voisi antaa leluja ym. pureskeltavaa.

Ilmeisesti myös runsas suolistoloisten esiintyminen voi olla yhtenä syynä koprofagiaan koiralla. Siksi tällaisille koirille pitäisi antaa säännöllisesti matokuuri.

Vaikeampi on tilanne silloin, jos koprofagia johtuu sairaudesta. Yhtenä oireena kroonisissa haimavioissa on havaittu koprofagia. Haima ei tällöin tuota riittävästi entsyymejä, jotka hajoittaisivat tärkkelyksen, rasvan ja proteiinit. Koska ruoka ei ole kunnolla sulanut, sisältävät ulosteet runsaasti näitä aineita, joiden olisi pitänyt normaalin ruoansulatuksen mukana joutua elimistöön. Koira pyrkii vaistomaisesti täydentämään tätä puutetta syömällä aineet uudestaan.

Ruoansulatuskanavan entsyymeillä voi olla merkityksensä siinä, että terveestä koirasta tulee ulosteidensyöjä. On selvää, että kesyn koiran ruokavalioon kuuluu yleensä enemmän hiilihydraatteja kuin vastaavanlaisten villieläinten, susien ja kettujen. Tärkkelyksen sulattamiseen tarvitaan amylaasi-entsyymiä. Sitä esiintyy ruoassa ja myös elimistössä, syljessä ja vatsahapoissa. Entsyymi kulkee suoliston läpi hajoamatta, ja näin ulosteet sisältävät sitä. Jos ruokavalio sisältää runsaasti hiilihydraatteja, tarvitaan entsyymiäkin enemmän, ja koira voi pyrkiä vaistomaisesti tyydyttämään tätä lisääntynyttä tarvetta syömällä ulosteita.

Myöskin proteiineja hajoittavat entsyymit voivat aiheuttaa koprofagiaa. Niitä ei esiinny ravinnossa, vaan niitä kehittyy elimistössä. Ulosteet ovat proteiineja hajoittavien entsyymien "varasto". Jos koiralla on lisääntynyt tarve saada proteiineja hajoittavia entsyymejä, pyrkii se vaistomaisesti syömään kissan ulosteita, kompensoidakseen omaa heikompaa entsyymituotantoaan. Tietyt kasvit sisältävät myös näitä entsyymejä, esim. papaya, ananas, viikuna ja kurpitsa. Eläinmaailmassa niitä esiintyy sisäelimissä, esim. sydänlihaksissa ja munuaisissa. Jos koiran koprofagian voidaan epäillä johtuvan proteiineja hajoittavien entsyymien liian vähäisestä tuotannosta, voidaan tilannetta korjata syöttämällä sille esim. munuaisia. Mahdollisesti koiran ruokaan voidaan tällöin myös sirotella elintarvikeliikkeistä saatavaa valmistetta, jota käytetään lihan mureuttamiseen, maustamattomana. Koiran ruoansulatus tarvitsee paljon erilaisia entsyymejä. Koirat, joita käytetään raskaisiin tehtäviin, esim. vetokoirat, voivat olla ulosteidensyöjiä, jos niiden ruokavalio sisältää liikaa hiilihydraatteja. Koprofagia häviää, jos tällaisen koiran ruokinta muutetaan sisältämään enemmän rasvaa ja proteiineja. Myöskin koiran suorituskyky voi parantua.

Vielä yhtenä syynä koprofagiaan on mainittu tiettyjen 13-ryhmän vitamiinien puute. Jos tätä epäillään syyksi, tilanne korjautuu syöttämällä koiralle rehuhiivaa tai hiivatabletteja. Seleenin tai E-vitamiinin puutoksesta johtuvaa koprofagiaa ei ole mainittu kirjallisuudessa, vaikka muuan kasvattaja kertookin koiransa kakansyönnin loppuneen sen saatua muusta syystä seleenilisää.

Useimmiten juuri pennut syövät ulosteita. Kysymys voi olla pelkästään uteliaisuudesta tai muun puuhailun puutteesta. Torumisesta ja rankaisemisesta ei tunnu olevan mainittavaa hyötyä. Pikemminkin voisi ruokaan lisätä jotain, joka tekee ulosteen pahaninakuiseksi.

Voidaan myös keskustella, onko asianlaitaan jotain merkitystä koiran rodulla. Todennäköisesti kuitenkaan yksi rotu ei ole sen taipuvaisempi koprofagiaan kuin toisetkaan.

Koprofagia ei vaikuta haitallisesti koiran terveyteen. Tietenkin ulosteitaan syövä koira on syytä tutkia, onko sen haima ja suolisto kunnossa. Jos koira vaikuttaa kaikin puolin muuten normaalilta ja terveeltä ja sen saama ruoka tuntuu sopivan muille koirille, ei ole todennäköistä, että se sairastuisi vain syötyään omiaan tai toisten koirien kakkoja.


Yhteenvetona koprofagian esiintymisen syistä koiralla voidaan siis luetella seuraavat syyt:

- toiminnan puute
- krooniset haimaviat
- ruokavalion liian suuri hiilihydraattipitoisuus
- tärkkelystä ja proteiineja hajoittavien eritsyymien puute
- B-vitamiinin puute.

Kirjallisuus ja lähteet, jotka käsittelevät koprofagiaa koirilla, on vanhaa ja puutteellista. Useimmat tässä esitetyistä syistä eivät vaikuta aivan tyhjentäviltä. Asiaa pitäisi voida tutkia syvällisemmin ja käyttäen nykyaikaisia entsyymidiagnostiikan keinoja. On varmasti monia koiranomistajia, jotka mielellään antaisivat koiransa tutkittaviksi päästäkseen tästä epämiellyttävästä piirteestä. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on ollut osoittaa, kuinka vaikea kysymys itse asiassa on. Tietämyksessämme on yhä suuria aukkoja. Toivottavasti tässä esitetyt seikat tekevät kuitenkin jollekin koiranomistajalle helpommaksi ymmärtää koiransa koprofagiaa.



Lähteenä on käytetty Doggy-muonan tiedotetta Rapport, julkaistu Strävaren 2/82, suom. PH-L. Tähän lainattu Hurtasta 1/87. Afgaani - Afghanen 3/87.


Golden Ring 1/1991 s. 29